Kasvupaikkaluokat

Metsät kasvavat kangas- tai turvemailla. Kangasmaiden osuus on noin 70 ja turvemaiden noin 30 prosenttia metsämaan alasta. Kangasmailla maaperä muodostuu kivennäismaasta; esim. hiekasta, sorasta tai moreenista, jossa on sekoittuneena eri kivennäismaalajikkeita. Turvemaita ovat suot ja ojitetut suot eli turvekankaat. Turvemaat ovat kosteita ja happamia kasvupaikkoja.

Suomessa talousmetsät luokitellaan puuntuotoskykynsä perusteella kasvupaikkaluokkiin, joita edustavat eri kasvillisuusvyöhykkeillä metsätyypit. Metsätyyppijärjestelmässä käytetään kasvupaikan hyvyyden tuntomerkkeinä aluskasvillisuuden lajikoostumusta ja lajien runsaussuhteita. Metsätyyppien määrittämisessä on keskeistä tietää kunkin metsätyypin opaskasvit ja tunnistaa ne luonnossa.

Kasvupaikkaluokan määrittäminen on tärkeää metsänhoidon takia. Esimerkiksi metsää viljeltäessä kasvupaikkaluokka vaikuttaa siihen, mitä puulajia aluelle on taloudellisesti kannattavaa viljellä. Myöhemmin kasvupaikan ja puulajin perusteella voidaan arvioida metsikön tulevaa kasvua, harvennustarvetta tai uudistamisajankohtaa.

Kangasmaiden kasvupaikat ravinteikkaimmasta vähäravinteisimpaan ovat:

• Lehto
• Lehtomainen kangas
• Tuore kangas
• Kuivahko kangas
• Kuiva kangas
• Karukkokangas

Myös suot on luokiteltu suotyypeiksi. Suon tyyppiin ja puuntuotoskykyyn vaikuttaa ravinteisuuden lisäksi vesitalous. Ojitettu suo muuttuu vähitellen turvekankaaksi, kun pohjaveden laskun myötä alueen pintakasvillisuus alkaa muuttua suokasvillisuudesta kangasmaiden kasvillisuudeksi.

Puustoisten soiden päätyypit ovat:

• Korpi
• Räme

Lehto

Lehdot ovat vehmaita ja multapohjaisia kasvupaikkoja. Niille ovat ominaisia leveälehtiset lehtosammalet, lajirikas ja kookas ruoho- ja heinäkasvillisuus sekä saniaiset. Lehtoja on purojen varsilla, rehevillä rinteillä ja erityisesti kalkkiseuduilla. Lajirunsaus vähenee pohjoiseen mentäessä ja mm. varpujen osuus lisääntyy.

Lehtomainen kangas

Lehtomaiset kankaat ovat ruohoisia, yleensä alavia maita, joiden pinnalla on maatunutta multamaista humusta. Niitä tavataan rehevillä moreenimailla ja savimailla. Sammallajisto on runsas, mutta sammalpeite harvahko; tavallisten seinäsammalten ohella on hiukan lehtosammalia. Lehtomaisilla kankailla esiintyy runsaasti heiniä ja ruohoja, varvusto on rehevää, mutta varsinkin etelässä harvaa. Pensaskerroksessa on useita lajeja. Kuusi on biologisesti vahvin puulaji. Sekapuustot ovat yleisiä.

Tuore kangas

Tuoreille kankaille on tyypillistä heinäisyys, seinäsammaleisuus ja varpuisuus. Niillä on maanpinnassa paksuhko, vain osittain hajonnut kivennäismaasta selvästi erillään oleva humuskerros. Erityisesti korkeahkojenvedenjakaja-alueiden pohjois-itärinteillä ja laajoilla alueilla Pohjois-Suomessa pitkän aikaa kuusta kasvaneilla tuoreilla kankailla on taipumus kunttaantua. Mustikka on valtavarpu Etelä-Suomessa ja puolukka Pohjois-Suomessa Tiheitä puustoja lukuunottamatta heiniä esiintyy runsaasti. Kuusi on luontaisesti vahvin puulaji, mutta myös muut puulajit ja sekametsiköt ovat yleisiä.

Kuivahko kangas

Kuivahkot kankaat ovat seinäsammaleisia ja varpuisia ja niillä kasvaa myös jäkäliä. Maanpinnassa on paksuhko, alustastaan selvästi erottuva raakahumuskerros. Puolukka on valtavarpu ja seinäsammal muodostaa usein yhtäjaksoisen peitteen. Pohjois-suomessa variksenmarja on valtavarpuna puolukan ohella. Avoaloilla on usein heiniä. Mänty on luontainen valtapuu.

Kuiva kangas

Kuiville kankaille on ominaista kanervavaltainen varpuisuus, jossa variksenmarjan, puolukan ja mustikan osuus kasvaa pohjoiseen päin siirryttäessä. Jäkälillä on merkittävä osuus ja varsinkin Pohjois-Suomessa ne ovat tasaveroisia sammalten kanssa. Ruohoja ja heiniä on erittäin niukasti. Humuskerros on heikosti maatunut, helposti levyinä irtoava ja usein hyvin ohut.

Korpi

Suo, jonka pääpuulaji on yleensä kuusi tai lehtipuu. Korpien kenttäkerros muistuttaa kivennäismaiden metsäkasvillisuutta: mustikan ja puolukan muodostamassa varvikossa esiintyy lehtomaisten ja tuoreiden kankaiden ruohoja. Sammalkerros sisältää pääasiassa varsin vaateliata rahkasammalia ja karhunsammalia.

Räme

Suo, jonka pääpuulaji on yleensä mänty. Varvusto on yleensä hyvin kehittynyt ja rämevarvut - juolukka, suopursu, vaivaiskoivu, vaivero) ovat leimaa-antavia.